Maanantaina oli Adan ensimmäinen kokonainen tarhapäivä. Mulla oli vaikea jättää tyttöä hoitoon ja varsinkin kun kuulin itkun vielä kauas. Lähetinkin päivän aikana viestiä miten menee. Ada oli enimmäkseen istunut omahoitajan sylissä, välillä itkeskellyt varsinkin siirtymätilanteissa, mutta saanut syötyä ja nukuttua. Illalla Adalle nousikin sitten lämpöä ja yöllä oli tukkoisuutta. Ada on saanut olla nyt sitten kotona Tuula-Fammun kanssa ja on vielä huomisenkin.
Mulla töissä on mennyt ihan hyvin. On vaan aika väsyttävää olla joka toinen päivä viiteen asti ja joka toinen sitten herätä aamu viiden jälkeen. No onneks sitä kestää enään tämän viikon ja sitten pääsen vähän normaalimpiin työvuoroihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti