Noniin! Nyt se on ihan varmaa, että tämä mamma palaa takas työelämään. Onhan tässä jo oltuki 1,5vuotta kotosalla(ei kyllä tunnu siltä).. Tietenkin Adan kannalta olisin voinu jatkaa kotona olemista, mutta alkaa kyllästyttämään tämä tiukilla eläminen. Mun työt alkaa siis heinäkuun eka päivä, mutta Ada saa jatkaa lomailua vielä iskän kanssa ja alottaa tarhan elokuussa.
Mua jännittää ihan kamalasti, vaikka meen ihan tuttuun paikkaan. Silti porukka on pikkusen vaihtunu ja oon vähän eri tehtävissä. On kyllä hyvä että alotan jo heinäkuussa ja kerkeen ehkä pikkusen sopeutua ennenku Ada alottaa tarhan ja mietin sitten että miten se pärjää. Adan puolesta en jännitä ainakaan vielä niin paljoa, neiti on kuitenkin niin sosiaalinen ja reipas, että saa varmasti kavereita.
Mun sopimus on voimassa puoli vuotta ja sit mietitään miten jatkuu ja missä vai ollenkaan, mutta sehän on sen ajan murhe.
Mun sopimus on voimassa puoli vuotta ja sit mietitään miten jatkuu ja missä vai ollenkaan, mutta sehän on sen ajan murhe.
Innolla odotan uusia tuttavuuksia ja tietynlaiseen arkeen paluuta. Adakin varmaan tykkää saada ikäistänsä seuraa ja oppiihan tarhassa hyödyllisiä juttuja (esim. oman vuoron odottamista ja jakamista). Mutta kyllä mua vähän huolettaa että miten paljon jää sitten töitten jälkeen aikaa Adan kanssa touhuiluun. Vaikka niinhän ne muutkin vanhemmat palaa töihin joskus..
Saapi tässä alkaa metsästää hyviä työkenkiä ja Adalle kivaa reppua ja sehän on mukavaa puuhaa :)
Saapi tässä alkaa metsästää hyviä työkenkiä ja Adalle kivaa reppua ja sehän on mukavaa puuhaa :)