Onpas viikko tuntunu pitkältä, harmaalta ja surulliselta. Oon aivan päivistä sekaisin ja pää tuntuu painavalta.
Ensimmäinen kokonainen viikko töissä on mennyt kuitenkin ihan hyvin. Helpotti kovasti että paikka oli tuttu, vaikka porukasta en tuntenut paljon ketään. Adakaan ei nyt enään reagoi siihen että oon päivän töissä. Kovin se halas heti kotiin päästyä ja kelpaan taas leikkikaveriks. Töissä en hirveesti kerkeä ikävöidä kun on niin hässäkkää, mutta illalla en malttais laittaa tyttöä nukkumaan ja sanoa että huomenna nähään taas iltapäivällä. Onneks on olemassa viikonloput ja edes ne yhteiset iltapäivät.
Käytiin tänään teerijärvellä kylässä. Ada muisti heti mistä nuket ja muut löytyy, jumppasi ja hassutteli. Kotona en oo saanu oikein mitään aikaseks ja siltä täällä vähän näyttääkin. Pakko varmaan ottaa kunnon siivouspäivä huomenna ja ostaa suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti