OHgoood mitä raivokohtauksia tää meiän neiti saa. Uhmaikää parhaimmillaan ja vielä puhkeavat hampaat kaupan päälle. Kohtaukset tulee ihan pienestä (ainaki meiän mielestä). Esim. Ada antaa lusikan, että autetaan syömään, sit kun autetaan se onkin maailmanloppu ja huudetaan pöydän alla ainakin 15min. Nukkumaan laittamiset on pahinta; kestää pari tuntia. Tänään meni 1,5h.
Kohtaukset kestää ihan parista minuutista pariin tuntiin, joskus kerran päivässä joskus koko päivän. Raivon aikana Ada ei anna koskea/ottaa syliin, ei ainakaan kuuntele vaan lyö/potkii/lyö omaa päätä.
Toiset sanoo että ei saa jättää lasta yksin tunteen kanssa, vaan pysyä tukena/ottaa tiukasti syliin ja rauhotella, toiset taas sanoo, että kyllä se ohi menee ja antaa raivota rauhassa eikä antaa huomiota huonolle käytökselle.
![]() |
| Tässä huutoa kesti ensin kolmisen tuntia, mutta kyllä sit väsyttikin että unta tuli saman verran. |
Mun mielestä raivo ei ole huonoa käytöstä vaan tunne muitten joukossa joka pitää käydä läpi. Ada ei osaa sitä käsitellä, joten yritän olla tukena ja turvana, tästä selvitään. Jos ei anna ottaa syliin, niin saa hetken huutaa ja sit yritetään uudestaan. Tätä on nyt kestäny päälle viikon, välillä raivotaan myös keskellä yötä. Vaikeinta on kattoa miten toinen on niin vihainen ettei tiedä miten päin olis ja haastavaa on myös pitää ittensä rauhallisena vielä parin tunnin shown jälkeen. Onneks viikonlopun aikana pystyttiin Felixin kanssa vuorottelemaan varsinki nukuttamisissa. Huhu toivottavasti kohta tilanne normalisoituu.
Äiti varmaan sanois, että kyllä se rippikouluun mennessä rauhottuu....
Mutta jos teillä on antaa jotain vinkkiä niin saa kertoa :)
Mutta jos teillä on antaa jotain vinkkiä niin saa kertoa :)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti